Syksyä

Viime viikkoisia kuvia jaossa, joita en oo vaan laiskuudeltani saanut siirrettyä flickristä bloggeriin..Tää oli yks niistä päivistä, kun käytiin Lauran kans Mordenissa päiväkahvilla ja jolloin lämpötilat nousivat kahteenkymmeneen. On kyllä noussut paria sateista päivää lukuunottamatta joka päivä! Silti täällä on näkyvissä syksyn merkkejä; ruskan värit ja talvitakkeihin pukeutuneita paikallisia. Suomalaisena tää tuntuu ihan helteeltä haha :-D Mun on silti löydettävä paksumpi takki, koska illat on täällä tosi tuulisia ja koleita. Mä kun tyhmänä jätin kaikki paksummat takit Suomeen..(Hyvä syy tosin ostaa uusi)

Viikonjatkoja! Mä lähden jatkamaan siivoilua. 

Elämää täällä

Heippa ihanaiset :)

Aika- varsinkin aikapäivisin on hurahtanut täällä ihan hirveätä vauhtia. Hostperheen lämmin vastaanotto ja ihanat kaverit on tehnyt mun olon Wimbledonissa onnelliseksi. Arki on lähtenyt täällä rullaamaan, eikä koti-ikävää oo vielä ilmennyt pieniä kaipauksia lukuunottamatta. Hirveästi oon jo kolmen kuluneen viikon aikana kerennyt kokea ja nähdä, mutta niin paljon on suuressa kaupungissa vielä nähtävää. Kokemuksia ei oo koskaan kerättävissä liikaa. 

Mulle sattui perheen susteen ihan loistotuuri, sillä lämpimien sekä kohteliaiden perheenjäsenten lisäksi mulla on helppoa elää täällä. Kotitehtäviä ei ole liikaa, eikä pienten lasten hoitoa ollenkaan. Perheen elämään oli helppo astua sisään ja arki on todella erilaista kun Suomessa (sen takia lienee maistunutkin herkulliselta). Mun arkipäiviin kuuluu normaalia kodinhoitoa, satunnaista ruuanlaittoa sekä kouluikäisten lasten kanssa hengailua koulun jälkeen. Elämä on Suomessa ollut hektistä, koska lukion lisäksi on arkipäiviin kuulunut töitä ja kavereiden tapaamista, eikä aikaa ole hirveästi jäänyt itelle. Täällä mulla on aikaa kuunnella omaa mieltä ja miettiä maailman mullistuksia aamuteetä juodessa. Au Pairiksi lähtö oli mulle täydellinen vaihtoehto tässä vaiheessa elämää.

Olin kuullut hirveästi epäonnistuneita Au Pair-kokemuksia ja nimenomaan Englannista. Mulla oli hyvät lähtökohdat, sillä perheen löydyttyä ja useiden perheitä koskevien kehujen kuultua uskoin vuodesta kuitenkin lähes pelkkää hyvää. Elämä ei todellakaan tule olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta just nyt mun fiilikset on korkeella.

Millä fiiliksillä Suomessa eletään? Haluun kuulla kuulumisia!!

Saturday with me

Poiketen säännöstä jaan päivän kuvat hieman erilaiseen tapaan. Onnistuin ottamaan kuvia lähes jokaisesta vähänkin merkittävästi lauantain hetkestä, joten sain idean kertoa vähän tarkemmin päivän tapahtumista. Lauantai oli lungi päivä, johon ei liittynyt mitään maailmaa mullistavaa. Päivä oli kaikesta huolimatta mainio vapaapäivä.

Kohtalaisen kiireisen ja epämielyttävän siivouspäivän jälkeen oli ihana nukkua kiitettävät yöunet ja herätä lauantaina millon hyvältä tuntui. Mulla on täällä kuitenkin hyvä rytmi, eikä yöt oo mennyt valvomiseen taikka päivät nukkumiseen.

Nousin aamulla ihmisten aikaan, join huoneessa aamuteen ja kirjotin ylös taas niin mielikuvituksellisen ja sairaanmoisen unen, jonka näin. Oon alkanut kirjottaa niitä välillä ylös, koska ne on ollut lähipäivinä ihan tajuttoman mielenkiintoisia..

Lähin lähes suoraan sängystä kävelemään Wimbledonin keskustaan päin. Kauhistelin matkalla niin syksyisiä maisemia ja hetkellisesti mun positiivinen mielentila muuttui. Ärsytti ajatus koleista ja tuulisista syysilloista. Kesää ei ole nähty vielä tarpeeksi. Eihän?

Täytettiin Silvin kans ruokakassi brunch-tarvikkeilla ja matkattiin Silvin luokse. Valmistettiin ihana aamupala, istuttiin ulos ja nautiskeltiin viimeisistä auringonsäteistä!!
 

En oo mikään kissanainen tai pitänyt kissoja koskaan hirveän mielyttävinä eläiminä. Eilen kuitenkin tajusin, että on myös olemassa ihania yksilöitä :-D Silvin perheen kissa on ihan hulvattoman ihana. Parikuukautinen kissanpoikanen osaa viattomuudella ja suloisuudellaan todella viehättää. Siinä vierähti muutama hetki kissan kanssa oleillen ja jutellen. Suomeksi tietenkin.

Pistettiin alkuillasta ittemme ihmisten näköiseksi, otettiin takapihalla muutamat kuvat ja lähdettiin takaisin Wimbledonin keskustaan.
 

Keskusta on illalla niin kaunis. Lontoon keskustalle se ei kuitenkaan vedä vertoja, mutta on uutena kotikaupunginosana ihana valoineen ja kohteliaisine ihmiseen. Miksei suomalaiset koskaan hymyile kun vain kävelevät vastaan?

Haettiin pientä purtavaa ja istuuduttiin Starbucksiin juomaan iltakaffet ja odottelemaan Lauraa. Kahviloista on tullu ostettua kahvikuppi jos toinenkin jokaisen päivän aikana, koska brittien tavoin mun perheessä juodaan lähes pelkkää teetä. Teekin on herkullista, mutta kahviaddiktina on mun saatava ainakin yksi kuppi kahvia päivässä :-D Lauran tultua lähettiin jatkamaan loppuiltaa takaisin Kingstoniin.
 
Siinä näitte palasia mun lauantaipäivästä =) Tää oli itseasiassa kiva postaus toteuttaa. Mitä te pidätte tämmöisistä?
Pidän itteäni melko laiskana blogin päivittäjänä, mutta lisään kyllä runsaasti kuvia täältä instagramiin. Rospeli on nimimerkkini jos mieli tekee mun elämää seurata enemmänkin.

Runsaat tsempit kirjoituksiin lukiolaisille, joilla ne on nyt edessä. <3

London

Moi Suomeen!

Mä oon majaillut Briteissä nyt n. viikon. Oon kerennyt sinä aikana kuitenkin näkemään jo hirveesti, eikä viikko ole tuntunut viikolta vaan enemmänkin viisiviikkoiselta. Oon tutustunut mun kotikaupunginosaan Wimbledoniin ja käynyt myös kurkkaamassa Lontoon keskustaa. Mun onnekseni täällä on kaks ihanaa kaveria Suomesta, joiden kans on keksitty kaikennäköstä kivaa!! Ainakin tähän asti elämä on tuntunut onnelliselta täällä.

Kingston nightlife

Finally here

Hello from London!! Vihdoin ja viimein mulla on teille kuvia jaettavana.